Näin tunnistat vanhan ulkomaalin kolmella testillä

Ulkomaaleja on kolme yleistä perhettä: akrylaatti, öljymaali ja keittomaali. Ne käyttäytyvät eri tavalla kosteuden kanssa, ja niitä ei voi vapaasti maalata päällekkäin. Tiivis akrylaattikalvo keittomaalatun seinän päällä estää puun kuivumisen, ja seuraus on maalikalvon irtoaminen levyinä muutamassa vuodessa.

Ota testipala julkisivun alaosasta, mieluiten varjon puolelta. Siellä pinta on rasittunut vähiten ja kerrokset näkyvät selvimmin.

Testi 1: taivutus

Irrota veitsellä pieni maalilastu ja taivuta sitä sormien välissä. Akrylaatti on joustavaa eikä katkea. Öljymaali on kovaa ja murenee. Keittomaali ei muodosta yhtenäistä lastua lainkaan — se hajoaa jauheeksi.

Testi 2: hankaus

Hankaa pintaa kuivalla sormella. Liituuntunut, vaalea jauhe sormissa viittaa öljymaaliin. Punainen tai maanvärinen pigmentti sormissa tarkoittaa keittomaalia. Puhdas sormi kertoo yleensä ehjästä akrylaattikalvosta.

Testi 3: taloussprii

Kostuta rätti taloussprillä ja hankaa pintaa 20–30 sekuntia. Akrylaatti pehmenee ja tarttuu rättiin. Öljymaali ja keittomaali eivät reagoi.

Halkeamat kertovat lisää

• Puun syiden suuntaiset halkeamat: akrylaatti.
• Ruutumainen, verkkomainen halkeilu: öljymaali.
• Ei halkeamia, mutta jauhoinen pinta: keittomaali.

Mitä tunnistuksen jälkeen

Kun maalityyppi on tiedossa, valitaan yhteensopiva tuote ja pohjatyön laajuus. Akrylaatti maalataan akrylaatilla, öljymaali öljymaalilla tai perusteellisen poiston jälkeen akrylaatilla, keittomaali keittomaalilla. Jos kerroksia on useita eri aikakausilta, pohjatyö on laajempi ja se pitää näkyä myös tarjouksessa.

Teemme tunnistuksen aina osana T.A.S.O.-kartoitusta, ja kirjaamme tuloksen suunnitelmaan. Näin näet itse, mihin materiaalivalinta perustuu.